Väitöskirjassani analysoin paitsi musiikkia ja sen tuottamista, myös kuuntelukokemuksia. Tutkimukseni keskiössä on musiikin kehollisuus kuuntelukokemuksiin liittyen ja musiikin tuotannon kontekstissa. Analysoin kokeellisiin genrefuusioihin pohjautuvaa elektronista populaarimusiikkia, ja tässä yhteydessä käsittelen soivan äänen vaikutusta kuuntelijaan. Analyysikohteenani on kolme musiikinlajia: triphop, modern classical-genren elektroninen laita sekä minimalistinen dub. Tutkimuksen otsikko "Äänessä oleminen" viittaa ensinnäkin esikielellisiin kuuntelukokemuksiin, joissa kuuntelijan huomio kiinnittyy äänen materiaaliseen tasoon. Toiseksi se viittaa tutkimuksen kohteena oleviin artisteihin (Tricky ja Murcof), jotka kummatkin vaalivat tietynlaista kapinahenkeä. Tricky ilmaisee itseään vokaalisesti, vaikkei hänen astmansa puolesta pitäisi sitä tehdä. Murcof perustaa musiikkinsa länsimaisesta taidemusiikista peräisin oleviin elementteihin, vaikkei millään muulla tavalla asetu osaksi länsimaisen taidemusiikin traditiota. Heidän kummankaan ääni-ilmaisuaan ei pysty sijoittamaan luontevasti osaksi olemassa olevia genrejä.